? ??????????????Chanel is Love? ????? ?? ???Rating: 4.8 (67 Ratings)??1810 Grabs Today. 30214 Total Grabs.
??????Preview?? | ??Get the Code?? ?? ????1?? ?????????????????Kiss Me One Last Time? ????? ?? ???Rating: 4.4 (37 Ratings)??1675 Grabs Today. 21161 Total Grabs. ??????Preview?? | BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS ?

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Helmikanoja, pearl chicks

Puutarhakausi lähenee! Ja kuume senkun kasvaa......

Remontissa ylli jäänyt keittiön kuparihuuva sai uuden käyttötarkoituksen askartelumateriaalina. Tässä helmikanoja terassin koristeeksi.

Maltan tuskin odottaa! Ensi viikolle luvattu jo 10 plusastetta! Jee!
*******************************************************************

It is almost gardening time! The fevr is raising.......................

From kitchen renovation obsolete copper hood got a new life as craftng material. Here are some chicks for terrasse decoration.

I can hardly wait for the real Spring! next week it should be 10 plus degrees. Yeah!

Isotäti /Great Auntie!

29.03.2008 kello 18:05 Oulun suunnalla maailmaan putkahti pikkuinen tytteli. Näin ollen minustakin tuli iso-täti!

Onnea Marialle, Petrille ja pikkuprinsessalle! Tässä teille paljon iloa elämäänne!

Tietysti onnea mummoile ja papoille, tai miksi teitä sitten kutsutaankaan ( ei ole vielä selvillä).

************************************************************************

On the 29th March at 18:05 a little princess was born in Oulu area. Thus I became a great auntie!

Wishing a lot of happiness to Maria, Petri and the princess. Here you will have a lot of joy into your lives to come!

Also wishing a happiness to grannies and pappies or whatever you will be called!

torstai 27. maaliskuuta 2008

Luomisprosessia /Creation process

Harvoin mikään tv-ohjelma mietityttää useamman päivän, mutta olen viime päivinä miettinyt luomisprosessia ja sitä työtä mikä menee jonkin luomiseen. Aina lopputuloksesta ei ymmärtäisi koko prosessia, tulos voi olla niin yksinkertainen tai ilmeinen, että katsojalla tulee mieleen "tuon osaisin itsekin".

Pääsiäissunnuntaina tuli Rax Rinnekankaan dokumentti kuvataiteilijasta, jota askarrutti legenda piispa Henrikin surmasta Köyliönjärven jäällä (joskus 1100 luvulla) ja kuinka esittää se draama kuvataiteen keinoin. Dokumentti kuvaili tarinaa historian perspektiivistä. Mutta se mikä oli mielenkiintoista, oli tämän taiteilijan työprosessi.

Ihan aluksi hän perehtyi aiheeseen konkreettisesti lukemalla kaikkea historiankirjoitusta aiheesta ja katselemalla kuvia, joita oli jälkeenpäin aiheesta piirretty. Tässä meni aikaa ja tupakkia.

Ensin hän rakensi seinälle suureen taulukankaaseen sommitelman leikaten toisesta paperista osioita, joissa oli vaikka piispan saattojoukko hahmoteltu hiililiiduin. Hän hyvin analyyttisesti jakoi maalausalaa erilaisiin osiin ja selitti kuinka ne ovat toisiinsa suhteessa, kuinka joku diagonaaliviiva kuvasi voimasuhteita ja käsi kohotettuna taivaaseen oli armon ja heikkenemisen merkki. Lopputuloksena tästä oli sitten selkeästi esittävä iso taulu, jonka perusteella olisin ajatellut lopullisen taulunkin syntyvän. Joka työvaiheessa tietysti paloi nortti jos parikin.

Välillä taiteilija istui pitkät tovit taulunsa edessä ja poltteli, puhalteli ja poltteli.

Sitten yhtäkkiä hän tuumasi, että, jaa nyt sitten yksinkertaistetaan asia.

Hän laittoi seinälle valtavan tyhjän kankaan, jonka jakoi tasakokoisiin neliöihin. Yhden hän veti mustaksi siltä istumalta ja kahden muun yli hän maalasi ison sinapinvärisen kolmion. Ja taas polteltiin.

Sinapinvärisen kolmion hän maalasi takaisin valkoiseksi, se oli liian osoitteleva.

Sitten hän keksikin, että surmadraama onkin triptyyki, eli kaksi muuta kangasta samaa 2 x 3 metriä kokoa kiinnitettiin seinälle.

Oltiinkin jo loppupuolella dokumenttia - ja tässä tulee se juttu - kaveri olikin piirtänyt yhdelle kankaalle sellaisen mustaviivaisen fraktaalin ja sille toiselle jaetulle pohjalle oli syntynyt musta epäsymmetrinen kuusikulmainen kuvio koko kankaan leveydeltä. (Kolmatta en itse asiassa muista nähneeni, olisiko jäänyt kokonaan tekemättä).

Ensi kerralla, kun näen jossain galleriassa jonkun geometrisen kuvion yksin jollain kankaalla, osaan varmaan arvostaa paremmin sitä työtä. Sen sijaan, että sanoisin "tämän minäkin osaisin tehdä", sanonkin, että "vain tämän minä osaisin tehdä". Jäisi koko luomisen riemu pois?

******************************************************************************

Very seldom a TV program keeps me thinking after viewing, but in the recent days I have been thinking about the creation process and what it takes. You could not always know the process by judging the end result and often you may say " also I could do this".

On the Easter Sunday, there was a documentary film in TV about an artist who was tormented by the old historic tale of bishop Henrik's murder on the ice of Lake Köyliö (sometimes in the 12th century). The documentary told the story both from historic angle as well as through artistic means.

When starting to work, the first the artist did, was to study about the subject from books, and pictures drawn about the event. This took time and cigarettes.

Then he started off by hanging a huge canvas on the wall and started to hang pieces of paper with sketches of people and events into places to describe the drama. When thinking of the layout he carefully divided the canvas into even areas and created the design to support different forces of the event. Again in each phase a lot of cigarrettes and thinking were consumed.

Finally he had a piece that started to resemble a paintable picture, a draft.

Then he sat down watching his sketch and smoked one, smoked two cigarettes. Finally he said, "now it is time to make things simpler".

Then he hang one big 2 by 3 meter canvas on the wall, divided that into similar squares and painted one of them pitchblack. Over two other squares he painted mustardyellow triangle.

Again some time sitting and smoking.

Then he decided to paint the triangle back to white, as it is too obvious.

He said that the drama was actually a triptych. So he hang two other canvases into the wall.

Now comes the clue - I was very surprised to see that the final result all this painting was a huge fractale on one canvas, one black asymmetric hexagon on white on the other (the third one I can't even remember).

All that trouble to get this simple result?

Next time if in the gallery I will see a geometrical figure on canvas, instead of saying "also I could this" , I will say, " I only could do this". Thus miss all the fun creating it!

maanantai 24. maaliskuuta 2008

2008-25 Pinkki ja kaverit; Pink and Pals

Kuvagalleria taas päivitetty pääsiäisen töiden osalta, käypä tsekkaamassa.

Linkki tuossa sivupalkissa!

*********************************************************************

Picture gallery updated with the works from Easter. Go check it out from the link on the right column.

Tiiperon vaihtokuori, postiin; Tiipero's swap, to the post

Nämä laitoin tilalle. Mulla oli kovasi heikosti noita helmiä, mutta laitoin sitten erilaisia riipuksia, enkeleitä, kultakaloja, foliosydämiä, parit pikkuhelmet (hyviä esim. välihelminä).

Posti lähtee huomenna Helsinkiin.

These were in exchange. I did not have so much of glass beads so I inserted charms, folio hearts, angels, gold fish. Also couple of pearl strings, wiht small pearls, which are good as spacers.

Post will leave tomorrow to Helsinki.


Kiitti Tiiperolle/thanx to Tiipero!

Tiiperon blogissa vaihtareista lisää http://www.tiipero-82.blogspot.com/

Tiiperon vaihtokuori, nyysityt; Tiipero's swap, taken

Nämä jäivät minulle. Selkeästi kevät tulossa sillä vihreä puhutti ja pinkki. Nyörinkin otin, vaikken tiedä miten sen käyttäisin.

These stayed with me. Clearly the Spring is coming, as the greens were talking to me, as well as the pinks.

Tiiperon vaihtokuori, postista; Tiipero's swap, from post

Pääsin mukaan vaihtaripiiriin. Tämmöinen kiva setti tuli postista Posiolta asti, iso kasa kaikenlaista materiaalia.

I got to participate into a material swapping. These were the things that I received from Posio (North of Finland).

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Mikä on ehtaa ja mikä tehtyä /What's authentic and what's done

Jokaisessa bisneksessä on tärkeää tuotteistus. Mutta joskus tuntuu, että joissakin asioissa mennään liian pitkälle.

Tänä aamuna autoradiota kuunnellessani mietin, että miksi kaikki nykyiset naislaulajat kuullostavat samalta?

Esimerkiksi joku Kristiina Brask, jolla sinänsä on ihan persoonallinen ääni ja sen biisitkin ovat ihan peruspoppia, ei liian vaikeita tai mitään ylenpalttisen monimutkaisia. Muttamutta, miksi tai kuka on sanonut, että pitää laulaa kat-ko-nai-ses-ti ja korostaEN viimeistä tavua honottaen tai imelästi piipittäen (oikea aivoton bimbounelma).

Näin ollen esimerkiksi säe " kyyneleet_valuvat_mitään_en_minä_nää..." sen sijaan, että olisi soljuvaa laulua, niin radiosta soi "kyyneLEET --- valuVAT----miTÄÄN---en_miNÄ---NÄÄÄ" ja tämä siis kuullostaen lähinnä nukelta musiikkikoneessa.

Jotta ei tule haukuttua Kristiinaa, niin sama kohtalo muillakin, kuuntelepa nyky-Pakarista (siis Hannaa, ei Esaa) tai vanhempaa kuten Shania Twainia esim. biisissä Up-up (en muista mikä oli nimi, mutta iso hitti muutama vuosi taakse päin). Viime mainittukin teki hienoja kantaaottavia biisejä aina siihen asti, kun se meni naimisiin tuottajansa kanssa, joka sittemmin ilmeisesti kertoi, että katkolaulanta ja honotus nenään laulaen on hyvä juttu.

Mutta missä on Shania nyt?

*****************************************************************************

If you are not familiar with Finnish music scene, it does not make sense for me to translate the above text.

In this entry, I am making a statement while understanding that defining a product is one of the key success factors in any business, then why in some cases this is utterly overdone.

Take for example music business and the current female top singers on the Finnish chart. All they sound like peeping children and frase their words with emphasis on the last syllable. The songs end-up sounding quite funny, almost like a mockery of the original intention. And this regardless of how they actually could sing well or that the songs as such are quite nice tunes.

This is not only a Finnish phenomena. Shania Twain, who originally had a very personal style and lyrics that had a meaning, ended up marrying her producer, and alas, started sounding like a broken music box, e.g. in the hit single Up.

Where are you now Shania?

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Keittiölampun tuunausta; pimping the lamp

Vaikea kuvauskohde, mutta tuli ihan hauska tuunattu lamppu. Eli keittiönlamppu sai uudet korut kaulalleen. Idea käynee ilmi kuvasta. Lamppukaupassa oli tällainen hulppealla 400 eurolla tarjolla. Kun oli jo lamppu valmiiksi, niin muutamalla Tiimarin helmellä sai uutta aikaan.

Tyypillinen sunnuntai! Hirveä tarmo siivota nurkkia. Pöly lentää ja yskittää, mutta ei näy mitään tulosta. Eli kaappien siivousta ja roskien keruuta. Ei kantsi mainita mitään kerskakulutuksesta!

**********************************************************************

Difficult target to get photo of, but it illustrates the idea of pimping the lamp with some beads and crystals. In lamp shop this type of lamp cost 400 euros, but since we had the lamp already, the extra came with few euros from local knicknack store.

Typical Sunday. Full of energy to clean around the house, with no visible results. The main part of the work is about the closets and extra stuff that needs to be thrown away. Don't mention that we leave in a society of consumption!

Virvon varvon 2008 /Pre- easter traditions

Perinteinen virpomispäivä. Naapurustossa vilisi noitia ja yksi teräsmieskin oli mukana. Mukava perinne ja onneksi muistin varata muutaman karkin vaivanpalkaksi.

Toinen porukka oli jo reissunsa loppupuolella. Heillä oli kori jo pullollaan karkkia, kyllä siitä muutamat mahanpurut ainakin saa.

************************************************************************

Today was a traditional pre-easter day, when children dress-up as witches or other characters of easter time folklore stories. Then they go around the neighborhood and say this "virvonvarvon etc" spell to cast happiness for the coming year. I even saw one superman with cape and red boots. He was about 1 meter tall little boy. One group were already towards the end of their route and had basketfuls of candy. I bet if they eat that all, they will have enormous stomach ache.

Quite nice tradition! Luckily I had reseved some candy for treat.

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Yrittäjähaaveita, osa 1 /Entrepreneur dreams, part 1

Jos tekisi omaa hommaa oman visionsa mukaan, tulisiko sitä toimeen?

Tänään yksi kolleega, nuori mies, kertoi, että nyt on hänellä aika lähteä eteenpäin ja laittaa putiikki pystyyn, tehdä jotain omaa. Sen lisäksi, että porukalla surtiin kivan kaverin jossain vaiheessa lähtemistä, esitimme kevytkateellisina (ystävällismielisesti tietysti) onnentoivotuksemme jne. Jälleen yksi, joka a) uskaltaa, b) uskoo omaan asiaansa.

Niin, tulisiko sitä toimeen?

Yksi avainkysymys aina omassa bisneksessä on, että mikä on minun tuote ja mitä se maksaa (joojoo, mitä muuta kilpailua on ja miten se mun tuote suhtautuu muuhun vastaavaan tarjontaan, mutta yksinkertaistan siis, siksi osa 1).

Tässä koruja värkätessä ehtii ajatella yhden, jos toisenkin ajatuksen ja välillä aivotoiminta on tosi vilkastakin. Yksi peruskysymys on, että paljonko maksaa esimerkiksi tekemäni koru ja mikä siinä voisi maksaa.

Yksi helppo tapa on tehdä "torikaupat" eli surfata netti läpikotaisin ja katsoa mitä muut pyytää. Hyvä referenssi!

Mutta väittäisinpä, että on todella vaikeaa saada käsityöstä sille kuuluva hinta.

Ajatusprosessissani olen pyörittännyt muunmuassa seuraavia kysymyksiä (siis korut esimerkkinä):
- onko hinnalla ja materiaalimenekillä suhde? Väittäisinpä, että ei. Tosin pitemmän ajan yli tehdäkseen bisnestä, tulojen pitäisi olla suuremmat kuin kulut. Jalometalleilla on toki hintansa, onhan ne oikein pörsseissäkin noteerattuja.
- mikä on brändin, "käsintehdyn", uniikin, tai minkä leiman aiheeseen haluaa laittaa, mikä on tämän arvo?
- mitä maksaa varastot ja kaikki se puolivalmis, joka ei ole myytäväkelpoista, mutta jota ilman et voi tehdä uusia uniikkeja tuotoksia? työkalut?
- mitä maksaa hallinto = kaikki se mikä ei tuotteentekemistä, esimerkiski aika, jonka käytät materiaalien hankintaan, paketointiin, postitukseen, webbisivuihin, kauppapaikkaan, kirjanpitoon, veroilmoitukseen, markkinointi
- niin, ja pitäisikö sitä saada työstä palkkakin eli käytetystä ajasta joku korvaus? osaamisesta?

Nuori mies tänään jo ehti kommentoimaan, että yrittäjäkaverit olivat sanoneet, että 70/30 suhteella menee hommat, eli 30 % ajasta teet sitä "omaa juttuasi ja 70% ajasta käytät tuohon hallintoon.

No, rohkaisuksi sanoisin, että vastikään julkaistun tutkimuksen mukaan yrittäjät olivat kaikkein tyytyväisimpiä työhönsä, tulos, joka hiukan yllätti jopa tutkijatkin.

Niin, että saa haaveilla! Hyvää perjantaita!

*************************************************************************************

If you would do business according to your vision, could you survive?

One young male colleague announced today that he will quit soon and start doing his own thing. Aside that we were accordingly sad about his leaving, we were little bit enviously commenting and congratulating him. It is great that once again someone a) dares, b) believes in himself enough to try.

So could you survive?

While maing the jeweelery there is ample time to ponder, and sometimes the brain activity is really high. One key question in your own business is, what is your product and how much would it cost to your customers? (Ok, there are other important questions as well, like competition and positioning yourself against it, but I will keep it simple, thus, part 1).

One easy way to find out the right pricing is "the market square method", i.e. vigorous surfing on the net in other net shops. Very efficient way to get a price!

But I claim, it is relatively difficult to get a good price for the handcrafts.

There are several things to consider:

- is there a relationship between the material usage and end result's price? I would claim, NO. Of course, in the long run it makes sense to get more revenue that costs of goods sold. Well precious metals may have a price, as they are also noted/rated in the commercial material exchanges.
- what is the value of the brand, "uniqueness", handmade or whatever label you want to attach to your products?
- what is the value of your stash, or work-in-process, all the stocks of pearls that cannot be sold as such, but are essential for your lush jewellery? tools?
- what is the price of administration = all the work that is not the product/jewellery making, such as getting materials. posting, packaging, making your webpages, webshop, bookkeeping, taxation, marketing etc.
- finally, should you get paid for the time spent? for your skills?

Well the young man told about his friends in business, who claimed that it is 70/30 rule. You use 30% to do "your thing" while 70% goes for administration.

In order not to get discouraged, I would point out that there was a recently published work satisfaction survey among different professional groups, and the entrepreneurs were the most optimistic and happy about their choices, much to surprise of the researchers as well.

So keep on dreaming! And have a nice Friday, T.G.I.F.!

maanantai 10. maaliskuuta 2008

Päivän paras uutinen! / Best news of today!

Nyt se löytyi! Nimittäin urheilulaji, jota pystyn harjoittamaan säässä kuin säässä ja ei ole motivaatiopulaa!

Arvoisa tiedon airue, Iltalehti, kertoo tämän päivän lehdessään, että Shoppailu laihduttaa! Ostosreissu kuluttaa yhtä paljon kaloreita kuin aerobic-tunti. Varsinkin löytöjen tekeminen alennusmyynneissä on nimittäin tuoreen brittitutkimuksen mukaan yhtä tehokasta treeniä kuin hikoilu kuntosalilla. Tutkimuksen mukaan esim. 70 kg polttaa 444 kcal tunnisssa, mikä vastaa tunnin pyöräilyä. Kalorikulutus lienee sen tulosta, että tuhlailun ja aarrelöytöjen tuottama jännitys ja kiihtymys stimuloivat aivotoimintaa.

Jess, onneksi ne eivät tehneet poikkitieteellistä tutkimusta, esimerkiksi tyyliin ylishoppailusta tulee ylikuntoon, tai että kukkarolle tällainen liikuntamuoto on tuhoisaa, mistä voi johtua akuuttia masennusta.

No, pitää muistaa, että shoppailun jälkeen antautuu ihanalle palautukselle eli painuu sohvan pohjalle ihastelemaan uutta puseroaan, tyynynpäällisiä, koiran pehmolelua ja niitä 1001 kynttilää, mansettia jne., jotka tarttuivat sieltä jätti-mega-alesta mukaan.

*************************************************************************

Finally I found it! Namely the genre of sports, which I am able to execute until I drop, regardless of weather!

The wealth of information, local afternoon paper, published a Brit research, which claims that shopping consumes as much calories as an average aerobic lesson. According to the research, especially finding "good buys" in sale events is comparable to time spent in gym. If you weigh e.g. 70 kg, the average calorie spending is 444 kcal/hour, equivalent to 1 hour bike ride. All this is due to the activation in the brains and the excitement that the shopping brings.

Yess, luckily they did not convay cross-discipline study, e.g. how you can get into an over-condition from shopping too much, or that how devastatious the shopping is to your wallet, which in turn can cause an acute depression.

Well, you must remember that after rigorous exercise, relax, stay put on a sofa and do admire all the things acquired during the shopping: new blouse, new pillowcases, new soft animal to your dog, the 1001 candles with matching decorations, all those things that just stuck on you at the hyper-mega-sale at the mall.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Rutiineja /Routines

Kuinka monta kertaa saavut aamulla töihin niin, ettet tiedä mitä reittiä pitkin itse asiassa ajoit?

Kuinka usein olet kiertänyt ruokakaupassa ja listassasi ei tarvisi lukea kuin "vessapaperia", osaisit kuitenkin ostaa koko repertuaarin, jolla selvitä vaikka viikonloppu.

Kun teet uusia asioita tai vaikka vanhoja asioita uudella tavalla, esimerkiksi istut pelkääjän paikalla autossa, kun joku toinen ajaa sinut töihin tai menet uuteen kauppaan, niin kokemus on aivan toinen.

Olen saanut välillä kummastuneita katseita, ja ihmetystä, kun olen ollut niin energinen viime aikoina. Mutta koruilun aloittamisen jälkeen olen huomannut, etten sittenkään ole vielä valmis ja että opin koko ajan uutta. Lisäksi kun oppii uutta, niin kokee myös niin paljon postiviisia tunteita ja työniloa, että se kantaa yli vaikka tämän räntäisen onko-se-nyt-jo-kevään.

Niin että pölyt kiertoon (siis päästä, en kehota vielä kevätsiivoamiseen ainakaan kotona).

***************************************************************************


How many times have you arrived at work, and would not be able to tell which route you have just taken?

How often do you scroll aournd the grocery store, with mere "toilet paper" on your memopaper, and still are able to get full gear of groceries for the battaglion at home for the weekend?

When you do new things or old things in a new manner, like sit on a traveller's seat while being driven to the work, you get totally new experiences.

After I started with beading, I have learned so many new things. After all, I was not so readymade yet and I still can learn quite well. I get nowadays suspicious looks, and remarks that I am so energetic. Learning gives you so many positive feelings that it will carry me across this ugly and grey is-this-a-springtime-yet-season.

So get dusting (not so your home, but your head!).

Madame Buttefly

Viikonlopun antia. Tuon perhosen vääntely oli tosi kivaa ja lopputulos ainakin omannäköinen.

Muita koruja jälleen kuvagalleriassa.

************************************************************

Weekend's results. It was fun to bend wire for this butterfly.

Once again other new pieces of jewellery are in the photo gallery.

torstai 6. maaliskuuta 2008

Arjen palveluita /Everyday services

Arjen toivelistaa:

- aamulle palvelu, joka kertoisi ääneen mitä on tälle päivälle tiedossa, siis oikeastaan pukeutusmisvinkit töihin, jos tulee vieraita, vai voiko vetää vanhat hyntteet päällensä ja piiloutua kammioonsa (en enää näe ilman lähilaseja pienestä kännyn ruudusta siinä olevaa kalenteria)
- autoon reitin mukaan muuttuva liikennetiedote, joka varoittaa ruuhkista tarpeeksi ajoissa, että voin vielä vaihtaa reittiä enkä jää jumiin motarille 12 km pätkälle, josta ei pääse kuin jonottamalla pois. Voisi se sama juttu kertoa vaikka huonosta kelistä, tai liukkaudesta. Niin ja voisihan se vaikka kehaista huulipunani väriäkin.
- lounastunnille opastin, joka kertoo mikä näistä Sodexhon tämän päivän pöperöistä parhaiten vastaa tämän hetken muotidiettiä, olkoon se sitten alakarppi, montignac tai vaikka luolamiesmenu
- ruokaostosavustin, eli sen sijaan, että joka kerran juoksen samat hyllyt läpi ruokakaupassa, ne ruoat saisin kassalta valmiiksi pussitettuna autoon mukaan ja maksu sähköisesti
- laajakaistaani ostosrajoitteen, että Visa ei virtuaalivinkuisi helmiostoksilla

No viimeisen voisin kyllä jättää pelkälle toivelistalle!

*****************************************************************************

Wish list for everyday services:

- a service that would tell me what to wear for work today, based on the calendar markings on my mobile phone ( I am already too blind to see them without close-up glasses)
- to my car I would like to have service that tells, based on my driving route, if there are accidents ahead or other traffic jam, so that I will not get stuck to highway for a 12 km distance with no exit except by queuing with the fellow drivers. I would not mind having also the information about the slipperiness or bad weather conditions. Even better, if the same service would compliment my lipstick color.
- for the lunch it would be nice to know which of Sodexho's todays chows would fit to my whatever fad diet I might be following, low carb, montignac or caveman diet.
- for the grocery shopping the new innovation would bring me the plastic bags (sorry, environmentally friendly disposable) bags with ready packaged goods to the cashier, as everytime I anyway buy about the same things from the same shelves.
- to my broadband services a shopping cart balance limiter to my online bead shopping

Well yeah, maybe the last one is not that necessary anyhow!

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Ajan suhteellisuutta /The relativity of time

Vasta kun aloin tehdä koruja, ymmärsin mitä on ns. työn imu, sillä useamman kerran olen istunut kumartuneena työn ääreen tuntikausia, kunnes kroppa kertoo, että voi olla aika suoristaa itsensä välillä. Aika on siis lentänyt siivillä!

Toisaalta jos on liikaa aikaa, niin sitä pitää "tappaa".

Aamuisin minuutit puolestaan ovat maksimissaan 15 sekunnin mittaisia, pidentyen päivään mennessä erityisesti tyhjissä palavereissa, joissa puhutaan ohi asian ainakin 120 sekuntia pitkiksi. Iltaa myöten kotona taas minuutit lyhentyvät tuohon 15 sekuntiin. Yön lyhin aikayksikkö on "muutama tunti" eli hujaus.

Jos katsoo taas maailmaa - ja siis aikaa- nelijalkaisen olennon näkökulmasta, vaikkapa labbislogiikalla, niin se näyttää yhdeltä pitkältä jatkumolta suoritteita ja tekemisiä:


Päivä starttaa "Aamu-ykkösellä", siihen ei tarvita mitään fyysistä ajannäyttöä, se on aina, arkena ja sunnuntaina 05.45. Siis eka ulkoilu.

Sitten seuraa tiuhaan tahtiin "Ruoka-ykkönen", "Aamu-kakkonen" ja karmaisevan pitkä odotus "Luu-aika" (eli porukka häipyy töihin ja siitä hyvästä hyvitellään makupaloin). Sitten onkin pitkä "Iltapäivä-uniaika".

Ilta hurahtaakin "Iltapäivä-ykkösen", "Ruoka-kakkosen", "Pelihetken", "Ilta-ykköen" kanssa. Näitä rytmittää esimerkiksi illan Salkkarit, joiden tunnarin mukaan labbis osaa ohjata väkeä oman mielensä mukaan.

Tätä se sitten on 365 päivää vuodessa, armoa ei tunneta loma-aikoina, kesäkauteen siirtymisenä. Tosin tässä käydään jatkuvaa aikamäärittelyä esim. viikonloppuisin, kun ihmisaika (=vapaa) ei synkkaa labbisajan kanssa.

Voin vain nostaa hattua kaikille lapsiperheille! Teillä varmasti aikakäsite on todella määritelty!

Revi siitä Einstein!

*****************************************************************************

Only since I started with jewellery making, I kearned what it is when you feel a flow in your work. So many times I have sat several hours hunched over the piece in making, only to notice that I am totally stiff from sitting. time has really flown!

On the other hand, if there is too much time, then must kill it! Funny?

In the mornings a minute lasts only 15 sec , getting longer towards the day, especially in the meetings with people blabbering out of scope, at least to 120 sec. In the vening the minute, again, is only 15 sec long. Shortest time unit at night is "several hours", a whim.

If your point of view of the world is that of a fourlegged creature, say family labrador, then the time is actually determined as a sequence of tasks or routines to be fulfilled:

Morning starts with "Morning #1", i.e. the first outing of the day, physically at 05.45, day in, day out. And you do not need any timepiece to mark that time, it is always punctual.

Then in rapid order there are "Food #1" followed with "Morning #2" and long long waiting for the "Bonetime" (i.e. the humans disappear to work and appease the creature with some goodies). Then it is a long "Nappytime".

Aftrnoon and evening are determined by "Afternoon #1" followed by "Food #2", "Playtime", and Evening #1", all these intermingled by jingles of soap opera, by which the labrador can manouver the humans as he likes.

This is it for 365 days a year, no mercy for weekends, holidays, or daylight saving.

I can just sympathise with families with children :-) I bet your time is even more defined!

Dig that Einstein!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Fedex business ja muita pohdintoja; Fedex business case and other suitable weekends thoughts

Perjantaina oli Toni FEDEXstä lähestynyt, mikä oli aika makee juttu, koska vain muutama päivä aiemmin klikkailin anonyymia virtuaaliavaruuden kauppavalikoimaa ja tein ko. ostokset. Maailma on todella pieni!

Sitten tulin surulliseksi. Toni parka oli käynyt turhaan oveni takana ja joutuu nyt tulemaan uudestaan. Mitenhän FEDEXin business case kestää tämän?

Sitten ajeltiin mökille. Koko matkan mietin Tonia ja FEDEXin casea ja mulla oli hauskat mietinnät.

Toisaalta mietin, että onpa hienoa, kun on näin henkilökohtaista palvelua ja että kyllä entisellä valtion postilla on tekemistä tällaiseen palvelutasoon pääsemiseksi (lisäksihän posti vaan lakkauttaa posteja kannattamattomana, joten se siitä asiakaspalvelusta).

Toisaalta rupesin laskemaan:

Ensin mietin, että kun minä maksoin jotain 25 dollaria (n. 16 egee) laatikostani (10 cm X 25 cm X 40 cm), joita samankokoisia menee 100 kpl kuutioon, niin kuutiohinta on 1600 egee.

Sitten jos Fedex onnistuu pakkaamaan täyteen esim. MD11 lentokoneen, johon menee 410 kuutiota tavaraa, niin siitä on maksettu silloin 656000 egee. Aika hinta vaikka New York-Helsingin lennolle, ehkä tämä sitten lyö leiville?

FEDEXin sivuilla kehuttiin, että ne vie 7.5 miljoonaa toimitusta jokapäivä 672:lle lentoasemalle, joten paljon pieniä toneja pyörii viemässä paketteja ristiin rastiin globaalissa busineksessa.

No, ehkä Toni joutaa tulemaan uudelleen, ehkä ne kestää se.

Mikähän mahtaisi olla tällaisen liiketoiminnan hiilidioksidijalanjälki? Onneksi saavuimme mökille, joten en päässyt tässä pidemmälle.......


***********************************************************

On Friday Toni (from FEDEX) had been visiting my door at home, while I was at work. I felt that the world is really getting smaller, as only few days ago I clicked on some virtual store from the other side of the world for some shoppings, which now where expedited to me. (At least tried.)

Then I became sad. Poor Toni had visited me for vain, and he needs to revisit me. How could FEDEX business case support such a waste?

Then we drove to the cottage. On the way I was amusing myself with thoughts about FEDEX business case.

First, as a customer I felt honored by the personal service comparing it to the previously state owned post office institution (which by the way, seems to be closing most of remote sites due to the costcutting needs).

Secondly I started to calculate that if I paid some 25 USD (16 €) for a package of 10 cm x 25 x 40 cm, then in one cubic meter there would be 100 of those. Thus cubic cargo price is 1600 €.

If one MD11 cargo plane from New York to Helsinki (6636 km) can carry 410 cubic meters material, the whole cargo price would be 656 000 euros (which is pretty hefty!).

Further, I read from FEDEX site that they deliver 7.5 million shipments everyday to 672 airports, so there are many little tonis globally deliverng customers packages.

n all, I thought maybe they have a good business case after all.

So Toni, welcome for another visit!

Then I started to wonder what would be the carbon dioxide footprint for such a cargo plane, but luckily we arrived at the cottage.......................

Pauhaava sydän; Bursting heart

Viikonlopun aikaansaannoksia. Nimestä voi arvata muun muassa mitä tuli kuunneltua taustamusana.

One of the works from the weekend. Inspiration and name was captured from a song on Finnish top charts.