Ihan ekaksi yksi versio lusikkasormuksiani. Tässä sai nähdä hiukan vaivaa, kun halusin tällaisen isomman ja erikoisen muotoisen. Sormuksen ergonomia aiheutti hiukan päävaivaa ja sitten esteettisyys, mutta tuikkasin siihen helmen, niin estetiikka hoitui ja lyhensin sitä selkeästi, joten sain asettumaan siististi.
***
Very first presentation is one of my silver spoon rings. It needed some effort as I wanted it to be bigger and special shaped. The ergonomy and esthetics gave me some thinking, but in the end I think I put a pearl in the middle and balanced thus the esthetics. I also need to shorten it so it would fit nicely.
Viimeistelin muutaman sormuksen tänään, joita aloittelin luu- ja sarvikurssilla muutama viikonloppu sitten. En ollut koskaan tiennyt, että menisin tällaiselle kurssille, mutta kun olin niin emalikurssin lumoissa, niin kun kysyttiin että olisinko kiinnostunut viime hetken peruutuspaikoista, niin tulin sanoneeksi kyllä. Ja en kyllä katunut. Täytyy sanoa, että tämä materiaali avasi mun silmät. Se on edullinen ja saa aikaan kaikenlaista juttua (siis toiset kurssilla sai). Minä jämähdin luonteeni mukaan SORMUKSIIN. Luu osoittautui kovaksi materiaaliksi, joten näitä sai oikeasti hioa paljon.
Aloitin perinteisillä pienillä sormuksilla, mutta pian sisäinen zuluni pääsi todenteolla irti Materiaali on kertakaikkiaan upea ja sitä voi leikitellä muodolla ja koolla. Tässä ehkä zuluin sormukseni. Ei ole tarkoitettu metriheikeille (henkisesti tai fyysisesti).
Ihailkaa noita värejä! Valkoinen on siis sarven ulkopintaa, tumma sieltä sisältä.
Luuhun ja sarveen voi yhdistellä muita materiaaleja, esimerkiksi hopeaa tai kiviä. Kokeilin pientä kivenistutusta. Tähän olisi pitäinyt laittaa valkoista väriä pohjalle kiillon saamiseksi, mutta kestän tämän oppirahoina.
Tässä yksi hirvenvasan reisiluusta tehty sormus. Tällainen valkoinen luu on oikeasti kovaa ja sitten se kuitenkin napsahti kahtia kun laitoin sen väärin kiinni viilaamista varten puristimeen. Muotoilu on aika moderni?
Viimeistelin muutaman sormuksen tänään, joita aloittelin luu- ja sarvikurssilla muutama viikonloppu sitten. En ollut koskaan tiennyt, että menisin tällaiselle kurssille, mutta kun olin niin emalikurssin lumoissa, niin kun kysyttiin että olisinko kiinnostunut viime hetken peruutuspaikoista, niin tulin sanoneeksi kyllä. Ja en kyllä katunut. Täytyy sanoa, että tämä materiaali avasi mun silmät. Se on edullinen ja saa aikaan kaikenlaista juttua (siis toiset kurssilla sai). Minä jämähdin luonteeni mukaan SORMUKSIIN. Luu osoittautui kovaksi materiaaliksi, joten näitä sai oikeasti hioa paljon.
***
I finished some rings today, that I started at the bone and horn course some weeks ago. I never knew I needed to participate to such a course, but I was so thrilled from enameling course, so when asked if I was interested in participating this, I simply said YES. And it was truly an eye opener this course. Material in inexpensive and versatile. I of course got stuck with RINGS. The bone was surprisingly hard to work with, so I needed really to file and grind these thoroughly.
Kiinnostavaa on se, että päältäpäin ei voi tietää millainen kappaleesta tulee. Kaikki tummat sormukset ovat naudansarvesta ja päällepäin se oli hyvin hauraan ja ruman likaisen valkoinen. Kun palastelin sitä, niin sisältä kärjestä löytyi kovaa mustaa luuta. Hioessa siitä paljastui erilaisia ruskeita sävyjä, vähän niinkuin kivissä agaatti.
Kiinnostavaa on se, että päältäpäin ei voi tietää millainen kappaleesta tulee. Kaikki tummat sormukset ovat naudansarvesta ja päällepäin se oli hyvin hauraan ja ruman likaisen valkoinen. Kun palastelin sitä, niin sisältä kärjestä löytyi kovaa mustaa luuta. Hioessa siitä paljastui erilaisia ruskeita sävyjä, vähän niinkuin kivissä agaatti. ***
Interesting is that from surface you cannot say what will be the type of the piece. All dark rings are made of cow horns which was quite fragile and ugly dirty white from surface. Once I cut that into slices, I found perfect dark and hard bone beneath. When it was filed it revealed further different brown colors, just like a gate stone.
Aloitin perinteisillä pienillä sormuksilla, mutta pian sisäinen zuluni pääsi todenteolla irti Materiaali on kertakaikkiaan upea ja sitä voi leikitellä muodolla ja koolla. Tässä ehkä zuluin sormukseni. Ei ole tarkoitettu metriheikeille (henkisesti tai fyysisesti).***
I started with small rings, but soon my inner Zulu was loose in big time. The material is absolutely fantastic and you can play with the shape and size as you like. Here is maybe the most Zulu ring I did. Not meant for physically or mentally small people.
Ihailkaa noita värejä! Valkoinen on siis sarven ulkopintaa, tumma sieltä sisältä.***
Do admire thise colors! White is the outer horn while the dark is the inner horn.
Luuhun ja sarveen voi yhdistellä muita materiaaleja, esimerkiksi hopeaa tai kiviä. Kokeilin pientä kivenistutusta. Tähän olisi pitäinyt laittaa valkoista väriä pohjalle kiillon saamiseksi, mutta kestän tämän oppirahoina.***
You can combine other materials like silver or stones with the bone.I tried setting with a little faceted stone. I learned that I should have put some white color before adhesive, but well I can live with this now.
Tässä yksi hirvenvasan reisiluusta tehty sormus. Tällainen valkoinen luu on oikeasti kovaa ja sitten se kuitenkin napsahti kahtia kun laitoin sen väärin kiinni viilaamista varten puristimeen. Muotoilu on aika moderni?***
Here is one ring made of the moose calf's thigh bone. This type of white bone is truly hard, but then it broke into two when I put it wrongways into the bench wice. Quite a modern design?
Koko Zulu-kokoelmani, näillä pääsee viikon päivät koreillessa. Ison sormuksen koon voi nähdä kuvasta. Rannekoruaihiot odottavat työstämistä. Kuuletteko hurinaa täältä, kun hurahdin tähänkin materiaaliin :-) ?
***
Here is the whole Zulu collection, I can wear these the whole week. You can see the size of the big ring compared to other ones. The bracelet blanks are waiting to be worked on. I just got quite a crush on this materil as well :-) !
