Marraskuun sormus - November ring

Kaamoksen keskellä huono kuva, mutta uutta valmista. Ylpeä olen siitä, että olen saanut edes kivet kiinni, mutta laatutarkastelu osoittaa isomman kiven olevan vinossa. Mulla on selkeästi prosessivika. Analyysini perusteella on vaikea saada kiveä kiinni suoraan, kun sitä työskennellessä tarkastalee pää vinossa :-) No, jahka taas intoudun, niin nappaan sen irti ja kerään tarmoni ja laitan sen kiinni (suoraan). Tekemällä oppii?

***
In the middle of winter darkness the picture is bad (bad macro). I am proud though that I achived at least the stone setting, but my quality control shows again the bogger stone to be askew. I seem to have a flwa in my work methods, as when setting the stone I tend to observe the work head bend, so the stone gets askew as well :-). Well, whe I get energy again, I will re-set the stone (straight this time).

Istukka on jo paljon pienempi, eikä niin karkea kuin edellinen. Tää vaatii kyllä kärsivällisyyttä. Hoksasin muuten miksi hopeakorujen tekeminen on niin kivaa, tää vaatii aika paljon ratkaisukykyä ja on välillä tosi haastavaa (ainakin polville, sillä nuo kivet pomppaa työstä pois ja sitten konttaan autotallin lattialla niitä hakemassa).

***

The stone mount is much smaller and not so coarse as the previous work, so I am getting better and more skillfu. This really requires patience. I, by the way, finally got the idea why silver jewellery making is so much fun. It really developps your solution finding skills and is quite challenging 8at least for my knees, as the stones keep jumping away from the work and I end up kneeling on the garage floor in trying to find the lost ones).