Pitkästä aikaa koruja! - Long time, no see, but finally jewellery!

Mulla on menossa korujen teon suhteen kausi, jolloin haluan oppia uusia tekniikoita tai muita juttuja, joilla laajentaa osaamistaan. Niinpä niitä valmiita tuotteita syntyy tosi harvaan, Käsityö kun todella on yritystä ja erehdystä. Tähän rannekoruun (ihan eka lukolla ja saranalla!) on mennyt lukematon määrä kurssi-iltoja kansalaisopistolla. Yhden illan juotin saranaa, toisen onnistuin sulattamaan ne pois tai pois paikoiltaan jne. Epätoivo valtasi mielen, mutta ihme tapahtui. Eilen vihdoin sain sen siihen vaiheeseen, että siinä on about toimiva lukko ja saranakin ehjänä. Istuin viilaamassa ja kiillottamassa pari tuntia autotallissa. Tässä tulos, paljon parantamisen varaa, mutta tämä täyttää HLS-kriteerit (harrastajan laatustandardi): se on rannekorun mallinen, mahtuu käteen ja pysyy kasassa.

***

Wit jewellery making I am in a phase where I want to learn new techniques or gigs to incorpate to my designs. It means that I do not finish pieces ever so often. Here is my very first bracelet with hinge and lock. It has taken me countless session in the evening course at the local school. One evening I spent soldering the hinge, while the during the next one I managed to melt almost away and so on. Making things with your hands is really a trial and error thing! But the result fulfills the HQS criteria (hobbyist quality standards): it looks like a bracelet, it fits my hand and it stays in one piece.



My very first hinge - ihan eka sarana.

Live about 1 cm long and 1.5 mm wide - livenä sentin mittainen 1.5 mm paksu tuubi...

Lukko pitää ja jopa naksahtaa kiinni. Ulkonäkö on aika agraari.

The lock holds and even clicks when closing, but the design looks rather agrarian.

Koko komeus, ja mä olen itse ihan onnessani ja uskon taas kovasti itseeni. Ehkä tässä harrastamisen ZEN?

***

Here is the gorgeous one and I am so happy and believing in myself again. Maybe this is the ZEN of doing yourself?