Ihan ekaksi yksi versio lusikkasormuksiani. Tässä sai nähdä hiukan vaivaa, kun halusin tällaisen isomman ja erikoisen muotoisen. Sormuksen ergonomia aiheutti hiukan päävaivaa ja sitten esteettisyys, mutta tuikkasin siihen helmen, niin estetiikka hoitui ja lyhensin sitä selkeästi, joten sain asettumaan siististi.
Viimeistelin muutaman sormuksen tänään, joita aloittelin luu- ja sarvikurssilla muutama viikonloppu sitten. En ollut koskaan tiennyt, että menisin tällaiselle kurssille, mutta kun olin niin emalikurssin lumoissa, niin kun kysyttiin että olisinko kiinnostunut viime hetken peruutuspaikoista, niin tulin sanoneeksi kyllä. Ja en kyllä katunut. Täytyy sanoa, että tämä materiaali avasi mun silmät. Se on edullinen ja saa aikaan kaikenlaista juttua (siis toiset kurssilla sai). Minä jämähdin luonteeni mukaan SORMUKSIIN. Luu osoittautui kovaksi materiaaliksi, joten näitä sai oikeasti hioa paljon.
Aloitin perinteisillä pienillä sormuksilla, mutta pian sisäinen zuluni pääsi todenteolla irti Materiaali on kertakaikkiaan upea ja sitä voi leikitellä muodolla ja koolla. Tässä ehkä zuluin sormukseni. Ei ole tarkoitettu metriheikeille (henkisesti tai fyysisesti).
Luuhun ja sarveen voi yhdistellä muita materiaaleja, esimerkiksi hopeaa tai kiviä. Kokeilin pientä kivenistutusta. Tähän olisi pitäinyt laittaa valkoista väriä pohjalle kiillon saamiseksi, mutta kestän tämän oppirahoina.
Tässä yksi hirvenvasan reisiluusta tehty sormus. Tällainen valkoinen luu on oikeasti kovaa ja sitten se kuitenkin napsahti kahtia kun laitoin sen väärin kiinni viilaamista varten puristimeen. Muotoilu on aika moderni?