Ajan suhteellisuutta /The relativity of time

Vasta kun aloin tehdä koruja, ymmärsin mitä on ns. työn imu, sillä useamman kerran olen istunut kumartuneena työn ääreen tuntikausia, kunnes kroppa kertoo, että voi olla aika suoristaa itsensä välillä. Aika on siis lentänyt siivillä!

Toisaalta jos on liikaa aikaa, niin sitä pitää "tappaa".

Aamuisin minuutit puolestaan ovat maksimissaan 15 sekunnin mittaisia, pidentyen päivään mennessä erityisesti tyhjissä palavereissa, joissa puhutaan ohi asian ainakin 120 sekuntia pitkiksi. Iltaa myöten kotona taas minuutit lyhentyvät tuohon 15 sekuntiin. Yön lyhin aikayksikkö on "muutama tunti" eli hujaus.

Jos katsoo taas maailmaa - ja siis aikaa- nelijalkaisen olennon näkökulmasta, vaikkapa labbislogiikalla, niin se näyttää yhdeltä pitkältä jatkumolta suoritteita ja tekemisiä:


Päivä starttaa "Aamu-ykkösellä", siihen ei tarvita mitään fyysistä ajannäyttöä, se on aina, arkena ja sunnuntaina 05.45. Siis eka ulkoilu.

Sitten seuraa tiuhaan tahtiin "Ruoka-ykkönen", "Aamu-kakkonen" ja karmaisevan pitkä odotus "Luu-aika" (eli porukka häipyy töihin ja siitä hyvästä hyvitellään makupaloin). Sitten onkin pitkä "Iltapäivä-uniaika".

Ilta hurahtaakin "Iltapäivä-ykkösen", "Ruoka-kakkosen", "Pelihetken", "Ilta-ykköen" kanssa. Näitä rytmittää esimerkiksi illan Salkkarit, joiden tunnarin mukaan labbis osaa ohjata väkeä oman mielensä mukaan.

Tätä se sitten on 365 päivää vuodessa, armoa ei tunneta loma-aikoina, kesäkauteen siirtymisenä. Tosin tässä käydään jatkuvaa aikamäärittelyä esim. viikonloppuisin, kun ihmisaika (=vapaa) ei synkkaa labbisajan kanssa.

Voin vain nostaa hattua kaikille lapsiperheille! Teillä varmasti aikakäsite on todella määritelty!

Revi siitä Einstein!

*****************************************************************************

Only since I started with jewellery making, I kearned what it is when you feel a flow in your work. So many times I have sat several hours hunched over the piece in making, only to notice that I am totally stiff from sitting. time has really flown!

On the other hand, if there is too much time, then must kill it! Funny?

In the mornings a minute lasts only 15 sec , getting longer towards the day, especially in the meetings with people blabbering out of scope, at least to 120 sec. In the vening the minute, again, is only 15 sec long. Shortest time unit at night is "several hours", a whim.

If your point of view of the world is that of a fourlegged creature, say family labrador, then the time is actually determined as a sequence of tasks or routines to be fulfilled:

Morning starts with "Morning #1", i.e. the first outing of the day, physically at 05.45, day in, day out. And you do not need any timepiece to mark that time, it is always punctual.

Then in rapid order there are "Food #1" followed with "Morning #2" and long long waiting for the "Bonetime" (i.e. the humans disappear to work and appease the creature with some goodies). Then it is a long "Nappytime".

Aftrnoon and evening are determined by "Afternoon #1" followed by "Food #2", "Playtime", and Evening #1", all these intermingled by jingles of soap opera, by which the labrador can manouver the humans as he likes.

This is it for 365 days a year, no mercy for weekends, holidays, or daylight saving.

I can just sympathise with families with children :-) I bet your time is even more defined!

Dig that Einstein!