Luomisprosessia /Creation process

Harvoin mikään tv-ohjelma mietityttää useamman päivän, mutta olen viime päivinä miettinyt luomisprosessia ja sitä työtä mikä menee jonkin luomiseen. Aina lopputuloksesta ei ymmärtäisi koko prosessia, tulos voi olla niin yksinkertainen tai ilmeinen, että katsojalla tulee mieleen "tuon osaisin itsekin".

Pääsiäissunnuntaina tuli Rax Rinnekankaan dokumentti kuvataiteilijasta, jota askarrutti legenda piispa Henrikin surmasta Köyliönjärven jäällä (joskus 1100 luvulla) ja kuinka esittää se draama kuvataiteen keinoin. Dokumentti kuvaili tarinaa historian perspektiivistä. Mutta se mikä oli mielenkiintoista, oli tämän taiteilijan työprosessi.

Ihan aluksi hän perehtyi aiheeseen konkreettisesti lukemalla kaikkea historiankirjoitusta aiheesta ja katselemalla kuvia, joita oli jälkeenpäin aiheesta piirretty. Tässä meni aikaa ja tupakkia.

Ensin hän rakensi seinälle suureen taulukankaaseen sommitelman leikaten toisesta paperista osioita, joissa oli vaikka piispan saattojoukko hahmoteltu hiililiiduin. Hän hyvin analyyttisesti jakoi maalausalaa erilaisiin osiin ja selitti kuinka ne ovat toisiinsa suhteessa, kuinka joku diagonaaliviiva kuvasi voimasuhteita ja käsi kohotettuna taivaaseen oli armon ja heikkenemisen merkki. Lopputuloksena tästä oli sitten selkeästi esittävä iso taulu, jonka perusteella olisin ajatellut lopullisen taulunkin syntyvän. Joka työvaiheessa tietysti paloi nortti jos parikin.

Välillä taiteilija istui pitkät tovit taulunsa edessä ja poltteli, puhalteli ja poltteli.

Sitten yhtäkkiä hän tuumasi, että, jaa nyt sitten yksinkertaistetaan asia.

Hän laittoi seinälle valtavan tyhjän kankaan, jonka jakoi tasakokoisiin neliöihin. Yhden hän veti mustaksi siltä istumalta ja kahden muun yli hän maalasi ison sinapinvärisen kolmion. Ja taas polteltiin.

Sinapinvärisen kolmion hän maalasi takaisin valkoiseksi, se oli liian osoitteleva.

Sitten hän keksikin, että surmadraama onkin triptyyki, eli kaksi muuta kangasta samaa 2 x 3 metriä kokoa kiinnitettiin seinälle.

Oltiinkin jo loppupuolella dokumenttia - ja tässä tulee se juttu - kaveri olikin piirtänyt yhdelle kankaalle sellaisen mustaviivaisen fraktaalin ja sille toiselle jaetulle pohjalle oli syntynyt musta epäsymmetrinen kuusikulmainen kuvio koko kankaan leveydeltä. (Kolmatta en itse asiassa muista nähneeni, olisiko jäänyt kokonaan tekemättä).

Ensi kerralla, kun näen jossain galleriassa jonkun geometrisen kuvion yksin jollain kankaalla, osaan varmaan arvostaa paremmin sitä työtä. Sen sijaan, että sanoisin "tämän minäkin osaisin tehdä", sanonkin, että "vain tämän minä osaisin tehdä". Jäisi koko luomisen riemu pois?

******************************************************************************

Very seldom a TV program keeps me thinking after viewing, but in the recent days I have been thinking about the creation process and what it takes. You could not always know the process by judging the end result and often you may say " also I could do this".

On the Easter Sunday, there was a documentary film in TV about an artist who was tormented by the old historic tale of bishop Henrik's murder on the ice of Lake Köyliö (sometimes in the 12th century). The documentary told the story both from historic angle as well as through artistic means.

When starting to work, the first the artist did, was to study about the subject from books, and pictures drawn about the event. This took time and cigarettes.

Then he started off by hanging a huge canvas on the wall and started to hang pieces of paper with sketches of people and events into places to describe the drama. When thinking of the layout he carefully divided the canvas into even areas and created the design to support different forces of the event. Again in each phase a lot of cigarrettes and thinking were consumed.

Finally he had a piece that started to resemble a paintable picture, a draft.

Then he sat down watching his sketch and smoked one, smoked two cigarettes. Finally he said, "now it is time to make things simpler".

Then he hang one big 2 by 3 meter canvas on the wall, divided that into similar squares and painted one of them pitchblack. Over two other squares he painted mustardyellow triangle.

Again some time sitting and smoking.

Then he decided to paint the triangle back to white, as it is too obvious.

He said that the drama was actually a triptych. So he hang two other canvases into the wall.

Now comes the clue - I was very surprised to see that the final result all this painting was a huge fractale on one canvas, one black asymmetric hexagon on white on the other (the third one I can't even remember).

All that trouble to get this simple result?

Next time if in the gallery I will see a geometrical figure on canvas, instead of saying "also I could this" , I will say, " I only could do this". Thus miss all the fun creating it!